Eräs lapsi oli päiväkodissa retkellä ollut harmissaan siitä, kun kirjastoon mentiin kävellen. Kun takaisinpäin olivat kävelemässä, lapsi useaan otteeseen mietti sitä, kuinka autolla olisivat jo perillä ja aika kuluisi näin nopeammin. Hänen ajatuksensa menivät suurinpiirtein näin:
"Miksi meidän täytyy mennä kävellen kun autolla päästäis nopeammin? - - - Jos me oltais autolla menty kirjastoon ja takas päiväkotiin, oltais jo perillä. - - - Ja ihan kohta mua tultais jo hakeenkin, jos oltais autolla menty. Tää aika menee hitaasti kun me kävellään. ..."
Niin, jos tekeminen tuntuu pitkäveteiseltä eikä mielekkäältä, aika tuntuu kulkevan hitaasti. Jos taas on mielekästä puuhaa ei huomaa ajankulua.
Lapsi ei ymmärrä ajan käsitettä vielä eikä osaa suhteuttaa sitä tekemiseen. Koska autolla pääsisi nopeammin, kuluisi aikakin hänen mielestään nopeammin ja päiväkotipäivä olisi näin lyhyempi. Yksinkertaista. Välillä sitä aikuisenakin miettii ajan kulumista. Toisinaan on niin mielenkiintoista tekemistä, että siihen uppouduttuaan ei ollenkaan huomaa, miten paljon aikaa on kulunut.
Viime aikoina minulla on ollut niin paljon kaikkea uutta ja mukavaa tekemistä, kokemista ja näkemistä, että ilmeisesti sen takia en ole huomannut tai tullut ajatelleeksi, että päivät kuluvat ja tulee uusia päiviä. Se huono puoli tässä on, että to do -listalleni on kasaantunut jonkin verran niitä - ei niin mielekkäitä - asioita, joita olen mukavampien tekemisten tieltä siirtänyt eteenpäin. Toisaalta olen ehkä ollut myös laiska tekemään muita asioita. :D
Annetaan ajan kulua ja nautitaan kaikesta, mikä sitä kuluttaa! <3 :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti