maanantai 18. tammikuuta 2016

Joogan jälkeen

Positiiviset ajatukset valtaavat mieleni.
Vaihdan kaikessa rauhassa vaatteet ja suuntaan ulos.
Lähden kävelemään kotiin.
Kävelen rauhallisesti, hyvin rauhallisesti verrattuna normaaliin kävelyyni.
Minulla ei ole mihinkään kiire.
Olen tässä ja nyt.
Seuraan ohi ajavia autoja ja muita ihmisiä.
Hiljaa maahan leijailevat lumihiutaleet saavat hymyn huulilleni.
En välitä, että joku näkee minun hymyilevän leveästi yksikseni.
Huomaan, että tulee kylmä, mutta en anna sen häiritä; en nopeuta kävelyvauhtia.
Punaisiin valoihin pysähtyminen ei haittaa; saan aikaa katsella ympärilleni.
Olen tässä ja nyt.
Seison ja odotan.
Kotiin päästyäni hyvä olotila jatkuu edelleen ja kerron sen myös miehelleni.


Tämä on se olotila, jota tarvitsen ja haluan enemmänkin.
Että voin hyvin, hymyilen ja olen tässä ja nyt, enkä kiirehdi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti